Elämystilan tarina

Vuonna 1999 Hannu Korpijaakko, Pohjolan tilan entinen omistaja, haaveili mökistä metsässä. Hänen kaverinsa vinkkasikin Pukkilassa olevasta Torpasta ja pian hierottiinkin jo kauppoja. Pikkuhiljaa virisi idea myös muinaiskylän rakentamisesta torpan alapuoliseen notkoon. Tästä hieman hullustakin ajatuksesta alkoi suunnittelu ja käytännön tekeminen.

Ensimmäisenä (v. 2000) tehtiin tie torpalle ja torpan puuvarasto. Itse torpan hirsirunko siirrettiin Pukkilasta ja tämän jälkeen alkoi sen kunnostaminen vuokrakäyttöön sopivaksi. Menikin muutama vuosi, ennen kuin päästiin juhlistamaan torpan valmistumista. Samaan aikaan Elämyskylä alkoi rakentua pääasiassa Hannun ja hänen poikansa Tuomaksen toimesta. Vuonna 2001 tehtiin ns. Korpilaitumen hakkuu, ja pian sen jälkeen alettiin kaivamaan 100m pituista tekolampea jylhän kallion vierustalle. Vuonna 2002 tehtiin tie Elämyskylään Pohjolan tilalta, jota Hannu tuolloin asutti, ja samalla vedettiin sähköt. Elämyskylään rakennettiin ensimmäiseksi kota, jonka Metsä- ja luonnonvara-alan tutkintoa suorittava Tuomas kaverinsa kanssa rakensi. Torppa valmistui vuonna 2002, ja Elämyskylään rakennettiin kodan kaveriksi laavu, puuvarasto ja huussi.

Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt Hannulle, vaan useasta suunnitelmasta toteutukseen asti valikoitui savusauna ja saman katon alle tehtävä tupa. Savusaunassa heiteltiin ensimmäiset löylyt vuonna 2005.

Muutama vuosi palveltiin asiakkaita tältä pohjalta, mutta uusia suunnitelmia virisi Hannun mielessä. Suuremmalle ruokatilalle oli huomattu olevan tarvetta, ja Hannun vanhimman tyttären hääjuhla kesällä 2009 toimi hyvänä deadlinena tälle. Juhlakatos saatiinkin valmiiksi helteisessä kesäsäässä ja nyt katon alle mahtui kahvittelemaan n. 70 henkilöä. Samana vuonna torpan pihalle rakennettiin vihdoin oma sauna.

Vuonna 2010 Hannu tarttui tilaisuuteen, kun Karkalissa tarjottiin ilmaiseksi purkumökkejä. Hän lupautui ottamaan yhden mökeistä Elämyskylään lisämajoitusta tarjoamaan. Majoitusmökki kuljetettiin kokonaisena traktorin lavalla ja nostettiin nosturilla lammen rantaan.Mökkiin tehtiin suuri terassi, josta on hyvä katsella Elämyskylän maisemia.

Hannu meni lupaamaan, että jos Karstu-Karkali seura järjestää Elämyskylässä elokuussa vuonna 2012 tanssit, tekee hän sinne tansseja varten tanssilavan. Kesä oli jo pitkällä, kun rakentaminen vihdoin aloitettiin, ja kylän miesten avustuksella lava saatiinkin ajoissa tanssikuntoon: elävä musiikki soi ja kyläläiset nauttivat kesäillasta. Tästä lähtien seura on järjestänyt joka kesä yhdet lavatanssit Elämyskylässä.

Heinäkuussa 2014 salama iski torpan saunalle ja poltti saunan sisäpuolen lähes kokonaan. Palo onnistuttin tukahduttamaan ajoissa, ja pukuhuone ja seinät säästyivät tuhoutumiselta. Syksyn aikana tämä vain muutamaa vuotta aiemmin rakennettu sauna remontoitiin taas löylykuntoon.

Viimeisenä rakennusprojektinaan vuonna 2014 Hannu vielä pelasti kylältä vuonna 1929 tehdyn hirsiladon ja se sai uuden elämän savusaunan puiden varastona.

Vuoden 2015 tammikuussa tehtiin Pohjolan tilalla sukupolvenvaihdos ja Elämystila siirtyi Hannun pojan, Tuomaksen sekä hänen vaimonsa, Terhin omistukseen. He vaihtoivat paikan nimeksi Kettukallion Elämystila, koska varsinainen Pohjolan tilan päätalo siirtyi Tuomaksen siskon ja hänen miehensä omistukseen. Hannu aloitti uuden "hullun projektin" ja alkoi kunnostamaan itselleen eläketaloksi ns. Pikku-Pohjolaa ja sai toteuttaa rakentamisintoaan siellä...

Ensimmäisen vuoden aikana Terhi ja Tuomas ovat pyrkineet saamaan Elämyskylää ihmisten tietoisuuteen. He ovat myös luoneet useita ohjelmapaketteja sekä aikuis- että lapsiryhmille. Tammikuussa savusaunan tuvassa ja torpalla tehtiin pientä pintaremonttia ja siivoiltiin nurkkia. Suuren itävaltalaisryhmän tulo kesäkuun alussa toimi deadlinena toisen ulkohuussin rakentamiselle. Alkusyksystä 2015 rakentui uusi tie Elämyskylään ja nyt kaikkialle ajetaan saman risteyksen kautta.

Tästä on hyvä jatkaa!